torstai 16. helmikuuta 2017

Mistä metsästyksessä on kyse?

Suomalaisena ilmiönä metsästys on perinteisesti ollut helposti tavallisen ihmisen saavutettavissa. Pitkään metsästys oli maassamme lähes elinehto ja vielä sotien jälkeisellä ajallakin merkittävä keino hankkia lisäansioita ravinnon lisäksi. Hiljattain eräs 80-vuotias herrasmies kertoi minulle, kuinka hän rahoitti sotien jälkeen ensimmäisen länsimoottoripyöränsä pyytämällä yli 300 oravannahkaa. 

Suomessa metsästys ei ole elitistinen herrojen huvi, vaan ihan tavallisen kansalaisen saavutettavissa oleva harrastus tai elämäntapa. Kielemme sana eränkäynti kuvastaa tätä hyvin. Muista kielistä suoraa vastinetta sanalle erä ei tässä merkityksessä löydy. 

Vuosittain metsästyskortin maassamme lunastaa yli 300 000 metsästäjää. Mikä näitä ihmisiä vetää metsälle? Kyseessä ei ole pelkästään primitiivinen saalistusvietti, vaikka useasti lajiin vihkiytymätön saattaa näin erehtyä luulemaan. 

Lähestytään asiaa purkamalla ilmiötä hieman pienempiin palasiin. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa ympärilleen ihmisiä, joiden kautta peilata omaa toimintaansa. Ihmisellä on myös tarve kokea kuuluvansa johonkin yhteisöön ja kokea toimintansa merkitykselliseksi. Metsästysseuroissa yhdessä tekeminen on kantava voima. Toisaalta, jos ihmisellä on hektinen työ, päivän tai illan kestävä kuljeskelu luonnossa yksin tai koiran kanssa on omiaan tasapainottamaan kiireistä elämää.

Metsästysseuratoiminnassa jokaiselle on tarjolla omaan luonteeseen sopiva paikka. Järjestöaktiivi voi toimia erilaisissa luottomustoimissa joko seuran, piirin tai valtakunnan tasolla. Jos harrastus rajoittuu muutamaan sorsajahtipäivään vuodessa, ja loppuaika kuluu koirien kanssa treenaten, sekin on yhtä hyväksyttävä vaihtoehto.

Tiedetään, että jo pieni määrä luonnossa liikkumista poistaa stressiä ja edistää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Liikunta itsessään on lääke moneen vaivaan ja murheeseen, ja erityisesti rakentamattomassa ympäristössä tapahtuvan luontoliikunnan vaikutus on todettu hyväksi keinoksi antaa aivoille palautumisaikaa. 

Metsästykseen kuuluva riistanhoitotyö ja luonnon tarkkailu on äärimmäisen mielenkiintoista ja opettavaa. Ruokintatapoihin ja kunkin riistalajin mieliruokiin perehtyminen, reviirikäyttäytymisen ja erilaisten elinympäristöjen selvittely sekä tapojen havainnointi vuodenaikojen mukaan antaa jo sinällään paljon, vaikka se ei ikinä saaliiksi saatuun eläimeen johtaisikaan. Lisäksi kaikki edellämainittu on lähes ehdoton edellytys, jotta metsästystä voidaan toteuttaa vastuullisesti ja kestävästi. Aktiivimetsästäjällä metsästyksen ympärillä tapahtuva toiminta on valtaosa harrastusta, ja lajinparista vietetystä ajasta ase on mukana pienen osan.

Mediassa nousee valitettavan usein esille tapauksia, missä lainsäädäntöä ja hyviä metsästystapoja on rikottu räikeästi. Kun harrastajakunta on näin iso, on väistämätöntä että porukkaan mahtuu myös muutama lajin mainetta liikaava, mutta valitettavan näkyvä ja kuuluva musta lammas. Suurin osa on tunnollista ja hyvinkäyttäytyvää väkeä ja heidän ansiostaan metsästysseurat ovat edelleen elinvoimaisia ja saavat metsästysoikeuksiin liittyvät vuokrasopimukset uusittua maanomistajien kanssa. Tästä näkisi mielellään enemmän uutisointia. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti