keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Onko metsästys oikein?

Ihmisen erottaa muista luomakunnan elävistä kyky ajatteluun. Kyky ajatella tuo mukanaan vastuun pohtia omia valintojaan myös ympäröivän maailman näkökulmasta. Meille elämässä ei voi olla kyse pelkästään oman lauman turvaamisesta, selviytymisestä ja suvun jatkamisesta, vaikka nämäkin perustarpeet ovat olemassa.

Ihminen on myöskin osa luontoa. Emme ole luonnon yläpuolella, saatikka sen isäntiä, vaikka kykymme valita antaa mahdollisuuden vaikuttaa luonnon tapahtumiin ympärillämme, tiettyyn rajaan saakka. Ihmiset eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä siitä, mikä on ympäristöllemme hyväksi, tai mitä oikeuksia meillä on suhteessa ympäröivään luontoon.

Ekologisuus, ympäristön suojelu, ympäristötietoisuus ja kestävä kehitys ovat tämän päivän kestoaiheita niin politiikassa, opetuksessa kuin muussa yhteiskunnallisessa keskustelussakin. Tämä on ehdottamasti hyvä asia. Ehdottomuus sen sijaan näidenkin aihepiirien ympärillä tekee keskustelun hankalaksi. Kun puhutaan luonnon hyvinvoinnista, on kyse niin isosta ja monisyisestä kokonaisuudesta, että mustavalkoinen ajattelu ei ole kovinkaan hedelmällistä kenenkään kannalta.

Voidaanko metsästystä ylipäätänsä pitää eettisenä? Epäeettistä se voi olla helposti lukemattomilla eri tavoilla, koska kyse on kuitenkin jonkun luontokappaleen elämän päättämisestä. Metsästyksen eettisenä pitäminen on subjektiivinen näkemys, joka perustuu yksilön arvomaailmaan perustuviin vastauksiin muutamiin keskeisiin kysymyksiin.

Riistaa metsästetään useista syistä. Metsästystä voidaan tehdä turvatakseen ihmistä tai ihmiselle tärkeitä asioita, kuten kotieläimiä, elinkeinoa, viljelyksiä, kasveja tai rakennuksia. Eläimiä voidaan metsästää myös toisen eläimen selviytymisedelletyksiä turvatakseen, kuten esimerkiksi Pohjois-Suomessa on tehty punaketulle tarkoitukena parantaa äärimmäisen uhanalaisen napaketun eli naalin elinedellytyksiä.

Hirvieläinten kantojen pitäminen liikenneturvallisuudelle suotuisalla tasolla vaikuttaa suoraan kumipyörillä liikkuvien ihmisten turvallisuuteen ja  suoraan myös metsätalouden onnistumisedellytyksiin. Liian suuret rusakkokannat ovat ongelmallisia esim. marjatilallisille ja taimitarhureille. Mökille pesiytynyt näätä saattaa rakennuksen pian vakuutusyhtiön lunastusasiakkaaksi, jos ongelmaa ei saada ratkaistua. Suurpetojen ja ihmisten yhteiselo tuottaa usein ongelmia. Luonto leikkaa liian suureksi paisunutta kettukantaa kapipunkilla, joka ihmisen asumuksiin kulkeutuessaan on kovin kiusallinen. Vierasperäiset pienpedot vaikuttavat paikalliseen luontoon väistämättä elintilaa raivatessaan. Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta pointti lienee tuli jo selväksi.

Yksi metsästyksestä ihmiselle välitön hyöty on myös ravinto, mistä metsästyksessä alunperin turkin, luiden, sarvien ja muiden hyödynnettävien osien ohella onkin ollut kysymys. Ihminen toki voi valita myös olevansa kasvissyöjä, ja nykyisellä ravinnetietämyksellä saada tarvittavat ravintoaineet myös ilman eläinkunnan tuotteiden hyödyntämistä.

Se, että ovatko nämä ja monet muut asiaan liittyvät seikat riittäviä syitä pitää metsästystä oikeutettuna on kysymys, jonka jokaisen yksilön on itse ratkaistava. Itse ajattelen niin, että kun toiminta on kestävää, vastuullista ja valvottua kyseessä on hieno elämäntapa, ja että riistan liha on itse kalastetun kalan ohella yksi ympäristötietoisimpia keinoja toteuttaa sekasyöjän ruokavaliota. Kaikilla tähän ei tietenkään ole mahdollisuutta vaikka mielenkiintoa olisikin.

Metsästys harrastuksena pitää sisällään paljon asioita, ja eläimen saaminen saaliiksi on pieni osa isoa kokonaisuutta. Palaan tähän myöhemmin, on mielestäni kokonaan erillisen kirjoituksen arvoinen asia. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti