Pilkkikausi on parhaimmillaan

Ollaan rehellisiä: Pilkkimällä harvoin saa kalaa siinä määrin, että sillä itsensä tai perheen ruokkisi. Ainakin suhteessa käytettyyn aikaan ja vaivaan pakkaseen päätyvät kilomäärät ovat melko vaatimattomia. Tai sitten en vaan osaa lajia riittävän hyvin. Kuitenkin joka talvi huomaan seurailevani lämpömittaria mielessäni jäiden paksuus. Jokohan uskaltaisi?

Pilkkimisessä peruskaava on hyvin yksinkertainen. Katsotaan kartasta mielenkiintoinen vesi ja sen mahdolliset kalapaikat. Tällaisia voivat olla vaikkapa syvänteet ja niiden reunat, selkäkarit, saarien ympärystät, ojien suut, niemien kärjet ja otolliset lahdet tai salmet. Kun paikka on valittu, otetaan mukaan perusvalikoima pilkkejä, reppu ja kaira. Minulla tämä tarkoittaa paria eri pystypilkkiä, muutama hyväksi havaittu perus mormuska ja muutama luottotasuri, eli tasapainopilkki. 

Kun kohdekalana on ahven, vavassa on hyvä olla jonkinlainen herkkyyskärki, josta pienenkin nykäisyn erottaa helposti. Mormuskaa käytettäessä siiman tulee olla riittävän ohut, jotta tuntuma vapaan säilyy. Pystypilkki kestää hieman paksummankin siiman. Pilkkiä uitetaan vaihtelevalla käsialalla ja välillä pidetään täysin paikallaan. Jos kala ei ilmoita itsestään parin minuutin sisällä, kannattaa vaihtaa paikkaa varsinkin sydäntalvella, kun kala ei välttämättä liiku paljon. Pilkin yleisimmin 5-20cm pohjan yläpuolella. Kalastuksen voi aloittaa vaikkapa kelaamalla kaksi kierrosta pohjasta ylöspäin, jos kyseessä on pieni vapa. Tällöin ollaan ainakin lähellä todennäköistä pyyntisyvyyttä. 

Tavallisin pilkiltä saatu kala on alle 100g painava ahven. Hyvällä syönnillä niitä voi saada repun täyteen. Toisinaan päivä kuluu kairatessa ja kahvitellessa. Tuurilla on oma osuutensa, mutta pilkkimisessä hyvän kalasaaliin saavuttaminen kerta toisensa jälkeen perustuu pääasiassa taitoon ja kokemukseen. Onnistuneeseen pilkkipäivään ei kuitenkaan vaadita runsasta kalapussia, vaan hyvä eväspussi ja lämmin vaatetus lähtiessä ovat tae siihen, että kotiin tullessa mieli on levännyt ja olo raukea. Jos kalapussi on kuitenkin saanut täytettä, kannattaa pienistä ahvenista valmistaa vaikkapa kalapottia, joka on herkullinen ruisleivän päällinen!

Vavan kärjen tuijottamisessa on yksinkertaisuudessaan jotain hyvin meditatiivista. Tunnelmaa voisi verrata nuotion tai jäähallissa jäänhuoltokoneen tuijottamiseen. Paitsi toisinaan syvimmät mietteet keskeyttää juuri se talven mahtavin tärppi, joka saa miehen hyppäämään jakkaraltaan, kahvitermoksen kaatumaan ja parhaassa tapauksessa kotiinvietäväksi fileoitavaa ja monta kerrontaa kestävän tarinan.